Nyt olikin syksyllä toisen mediahäslingin aika. Tällä kertaa olinkin minä se ryhmän ”kokenein” (ainakin teoriassa) ja se sitten toikin omat henkiset haasteensa viikkoon.
Kokeneimpanahan minun olisi periaatteessa pitänyt ottaa ohjaajan rooli, mutta ensimmäisenä päivänä huomasin, ettei minulta löytynyt tarpeeksi paljon auktoriteettia ottaa ohjia käsiini, kun ryhmässä ei ollut yhtäkään tuttua ihmistä. Samalla myös huomasin kivuliaan selvästi olevani vanhempaa sukupolvea kuin muut ryhmäläiseni, ja suurin osa heidän jutuistaan meni minulla yli hilseen.
Viimeisenä iltana aloin kuitenkin pääsemään ryhmän henkeen mukaan, mutta taisi se olla osin väsymyksen ansiota (leikkasimme lyhytelokuvaa melkein kymmeneen asti illalla).
Ja yllätys yllätys, oma roolini tässä projektissa oli taas äänitys, mutta se olikin oma toiveeni heti alusta asti. Jonkin verran autoin myös leikkaamisessa ja värimäärittelyssä.
Kokeilimme myös green screeniä, mutta selvästi viikon (oikeasti neljän päivän) hommaan ei kannata edes harkita sen käyttöä 😅 Tiedänpähän tämänkin sitten tulevaa varten.